Siitä lähtien kun perustin blogini on tarkoituksenani ollut kirjoittaa Work and Holiday -vuodestani. Syy tähän on se, että ehkä kokemuksistani voi olla apua sellaiselle, joka harkitsee Australiaan lähtemistä kyseisellä viisumilla.

Aloitanpas siis ihan alusta: siitä miksi päätin itse lähteä vuodeksi Australiaan WHlaisena? Olin pitkää halunnut lähteä vuodeksi seikkailulle. Tein päätöksen lähdöstä viimeistään siinä vaiheessa kun siskoni lähti maailmalle ja kertoi ihania tarinoita reissultaan. Kohteeksi Australia ei valikoitunut aivan heti. Alkuperäinen suunnitelmani oli lähteä Aasiaa kiertämään. Minua kuitenkin huolestutti viisumit ja töiden saanti Aasian maissa. Palkkatasokaan ei olisi hyvä, enkä osaisi paikallista kieltä. Tästä syystä Australia tai Uusi Seelanti nopeasti nousivat päävaihtoehdoiksi. Olin ollut Australiassa jo aiemmin lomalla. Kun lähdin Sydneyn kentältä kuukauden loman jälkeen takaisin ajattelin, etten ikinä palaisi. Nyt olen käynyt Australiassa jo VIISI kertaa. Jännä kyllä, kuinka elämä heittelee. Rakkauteni Australiaa kohtaan ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Syy tähän oli se, että kuukauden turistimatka, jossa kiertää vain pää kolmantena jalkana kaikki nähtävyydet, ei ihan anna oikeaa kuvaa kyseisestä maasta. Reissuni oli upea, mutta ei se minulle jäänyt tunnetta siitä, että tämä on se minun maani. Tämä on se paikka minne haluan asettua!

Kun olin tehnyt päätöksen maavalinnan suhteen rupesin kuumeisesti selvittämään viisumiasioita. WH-viisumista löytyy hirveästi tietoa. On paljon foorumeita kuten DunderNewsin ja Pallontallaajien foorumit, joista helposti löytää muita samanlaisia ajatuksia omaavia ihmisiä. Sieltä saa paljon vinkkejä ja voi löytää jo ensimmäisiä kontakteja matkalle. Tosi monet suomalaiset lähtevät WH-viisumilla Ausseihin. Itse en kuitenkaan halunnut hirveästi kontaktoida suomalaisia Ausseihin lähteviä matkalaisia. En halua matkustaa toiselle puolelle maailmaa hengaamaan oman maalaisteni kanssa, vaan tutustumaan uuteen kulttuuriin ja paikallisiin.

Viisumiasioiden hoito oli helppoa. Viisumia pystyi hakemaan kätevästi netistä. Seuraavaksi piti vain aloittaa kunnon säästöprojekti. Säästöjä minulla oli lähtiessäni noin 2000 euroa lentolippujen hankinnan jälkeen. Ei sen enempää. Monet keräävät paljon enemmänkin. Ajattelin, että yritän saada töitä mahdollisimman pian, kun pääsen maahan. Ja huomasin, että pienemmilläkin säästöillä olisin pärjännyt töihin saantiin saakka. Säästöjen suhteen vinkkinäni on kuitenkin, että mielummin niitä on liikaa kuin liian vähän.

Laskeuduin Sydneeyn kesällä 2010. Sydneyssä minulla oli viikon au pair -pesti, täten en joutunut maksamaan elämisestä mitään. Au pair -pestini löysin HelpX -nimisestä verkostosta. Jatkosuunnitelmanani oli käydä Adelaidissa kaverin syntymäpäivillä. Pari ensimmäistä viikkoa en siis vielä oikein edes tajunnut mihin olin ryhtymässä. Minulla oli vielä selkeät suunnitelmat ja tuttuja ihmisiä ympärillä. Adelaidissa olleassani tiedustelin ihmisiltä, mihin minun kannattaisi mennä etsimään töitä. Koska Australiassa oli tuolloin talvi, suurin osa backpackereistä oli matkustanut Pohjois-Australiaan lämpimämmän ilmaston perässä. Itse en ainakaan halunnut mennä sinne. Olin kuullut, että kilpailu töistä oli tuolloin kovaa. Päätin, että valintani olisi joko Sydney tai Melbourne. Pidin gallupia ja melkein kaikki vastasivat Melbourne. Olin muutenkin kuullut Melbournesta hyvää. Sitä paitsi Sydneyssä olin jo pariin kertaan käynyt, joten Melbournessa oli myös uutuuden viehätystä.

Jännin momentti koko reissullani oli se kun saavuin Melbourneen. Laskeuduin kentälle ja ainut tieto tulevasta oli, että olin varannut kolme yötä St.Kildassa sijaitsevasta hostellista. En tuntenut ketään, olin uudessa kaupungissä yksin, ei työpaikkaa, eikä minkäänlaista aavistusta siitä mitä tuleman pitää. Olihan se jännää, mutta ei minua jostain syystä pelottanut. Tunne oli aika vapauttavakin. Hostellilla loin ensimmäisiä kontakteja. Päätin suorittaa RSA:n eli responsible service of alcholoc -sertifikaatin, joka lain mukaan baareissa vaadittiin. Tämän jälkeen lähdin ahkerasti viemään printattuja CV:itäni kaikkiin lähialueen kuppiloihin ja baareihin. Sain todella nopeasti tarjoilijan keikkaa. Pian löysin myös pysyvämpää majoitusta. Töiden ja uuden majapaikan kautta verkostoni kasvoi entisestään. Jaoin huoneen saksalaisen backpackerin kanssa. Hän etsi myös töitä ja bongasi GumTree -sivustolta työpaikan, jossa haettiin suomenkieltä osaavaa henkilökuntaa! Hain paikkaa ja sainkin sen. Johtui varmaan siitä, että suomenkielisiä oli vaikea löytää Melbournesta tuohon aikaan. Työ oli hyvä palkkaista ja tunteja riitti, joten pystyin muuttamaan asuntoon, jossa minulla oli oma huone. Säästöjä sain silti aikaiseksi mukavasti. Suurin osa backpackereista on töissä kuukauden pari ja siirtyy seuraavaan paikkaan. Minulla tämä ei ikinä ollut tarkoitus. Halusin asettua johonkin ja tutustua paikkaan kunnolla. Olin jo aiemmin kiertänyt NSW turistikohteita ja käynyt Queenslandin suosituimmissa turistietapeissa. Tietysti halusin nähdä enemmän, mutta tärkeämpää oli tutustua Melbourneen ja paikallisiin aluksi kunnolla. Sitä paitsi rakastuin Melbourneen ihan totaalisesti. Se on yhä tähän päivään asti suosikkikaupunkini Australiassa.

Work and Holiday-vuoteni oli aivan mahtava kokemus. Se opetti minulle paljon. Itsenäistyin, sain itsevarmemuutta, kehitin sosiaalisia taitojani ja sain ikuisia ystäviä. Vuosi myös antoi minulle kipinän Australiaa kohtaan. Tämä kipinä aiheutti sen, että halusin vuoden jälkeen palata maahan keinolla millä hyvänsä ja säästin Australian opintoihin rahaa. Opiskeluviisumin aikana tapasin elämäni kumppanin. Olen siis paljon velkaa WH-vuodelleni ja en olisi se ihminen joka olen tänään ilman tuota kokemusta. Kaikille jotka vielä pähkäilevät lähtöä: lähtekää! Ei ole mitään menetettävää, mutta paljon voitte vuodelta saada.

 

Mukavaa ja aurinkoista alkavaa kevättä kaikille!

 

-Eltsi